sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Messulauantai

Joo, heh, enpä ole ainakaan yhtään myöhässä tämän postauksen kanssa,

Helsingin kirjamessut 2015 alkoivat minun osaltani lauantaina (25.10.) klo 10.30. Aulan ruuhkan läpi tunkeutuminen vaati akrobatisia taitoja ja olikin helpotus päästä sisälle vain bloggaajapassia vilauttamalla. Itse messutilat (no eipä ainakaan aula kuulunut niihin) kuitenkin imivät kymmenet tuhannet ihmiset sisäänsä helposti ja huomaamattomasti, eivätkä jonotusajatkaan (nimmarijonoja lukuunottamatta) hiponeet inhimillisyyden rajoja. Messut olivat itseasiassa kaikissa suhteissa erinomaisesti järjestetyt niin esiintyjien kuin järjestäjienkin puolesta. Kaikki kirjailijatkin olivat (?) oikeassa paikassa oikeaan aikaan tiukasta aikataulusta huolimatta.

Koska en osaa lukea karttaa, Peppi-seminaariin löytäminen Aino-lavalle oli jo sinänsä saavutus.

Peppi-seminaari oli hauska, nokkela ja varsin miellyttävä messujen aloitusohjelma. Siellä pohdittiin, asustaako jokaisessa ihmisessä sisäinen Peppi ja sählääkö Pitkätossu liikaa. Niin ja sitä, miltä näyttäisi pelkkä Peppi Tossu.

Peppi-seminaarissa kuvasin tuntemattomien takaraivoja.




Lauantai-aamu kello 11.

Peppi-seminaarin jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Sibelius-lavaa, jossa oli määrä alkaa Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin haastattelu heidän Riisuttu Suomi -kirjansa pohjalta. Odotellessa Meerin ja Armanin ohjelmanumeroa saimme kuunnella myös hetken Palefacea laulamassa rauhanlauluja. Riisutun Suomen myyntipuhe oli muuten sen verran hyvä, että kirja lepäilee vierelläni tätäkin postausta kirjoittaessa.



Arman Alizadin ja Meeri Koutaniemen Riisuttu Suomi -kirjaa pitelee käsissään pikkusiskoni Aino.
Ilkka Niiniluodon Hyvän elämää filosofiaa kuuntelimme samaisella lavalla hetken, mutta sivistymättöminä ja janoisina landelaisina päätimme lähteä kesken ohjelmanumeron kahville. (Pakko nolata itseni kertomalla, että kahvilasta vessaan rynnätessäni meinasin törmätä presidenttiin.)

Kahvilasta kirmasin Louhi-lavalle kuuntelemaan Katariina Romppaista kertomassa hänen Sori vaan, se on totuus -kirjastaan. Tämäkin kirja lähti mukaan signeerattuna.

Kirjakallion oppilaat haastattelevat Katariina Romppaista.


Tässäkin kuvassa kirjaa pitelee Aino. (Jos kirjoitan ensi kerralla vain AINO, ymmärrättekö?)
Louhi-lavalla oli vuorossa myös seuraava kuuntelemani ohjelmanumero: Anu Holopainen kertomassa kirjastaan Ihon alaiset, joka on pelottavan realistinen dystopia maailmasta, jossa kauneusleikkaukset ovat arkipäivää. Tämänkin opuksen haluaisin lukea, mutta messuilta se ei tarttunut mukaan. (Kamerankin oli äiti silloin varastanut toiselle puolelle messukeskusta.) Aika köykäinen raportti siis tästä ohjelmanumerosta. Harmi sinänsä, sillä se oli oikeasti ihan mielenkiintoinen.

Kello 17 kävin myös kuuntelemassa Mika Waltari -lavalla "Kirjallisuuden kuninkaallisia" eli Sofi Oksasta ja Riikka Pulkkista. He keskustelivat siitä, kuuluuko kirjailijan olla yhteiskunnallinen vaikuttaja ja siitä, kiinnostaako lukijaa enemmän kirjailijan kirjoittaman kirjan teemat vai kirjailijan suosittelema täydellinen paahtoleipäresepti.

Tätä ohjelmanumeroa muuten lämppäsi suloinen pieni ylienerginen poika, jolle eturivin rouvan tervehtiminen tuotti enemmän iloa kuin sukkien pukeminen. Ai mistäkö tiedän? Koska hän heitti ne sukat edessään istuvan miehen niskaan. Lapset! <3

Tämän jälkeen söin Kalliossa kolmasosan jättimäisestä kiinalaisesta nuudeli-takeawaysetistä, puhuin Katto Kassisen ällöttävyydestä, nukuin ja survoin vaatteita raivon partaalla takaisin matkalaukkuuni. Sunnuntai-aamuna kello 10.00 olin jälleen messukeskuksessa. Siitä lisää seuraavassa kirjamessupostauksessa. :-)

11 kommenttia:

  1. Hauskasti kirjoitettu teksti :D Kiinnitin erityisesti huomioni yliviivattuun tekstiin. Sinulla vaikutti olleen mielenkiintoinen päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kiitti! :D
      Oli kyllä tosiaan hirveen mielenkiintoista! Suosittelen! <3

      Poista
  2. Wow, presidentti :D Oltiin kuuntelemassa yhtä aikaa juttua Ihon alaisista, muuten eri erittäin erilaiset ohjelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, paras tapa nähdä pressa ekaa kertaa livenä on juosta sitä päin kahvilassa! :D
      Jos näit eksyneen näköisen 14-vuotiaan 12-vuotiaan vielä eksyneemmän näköisen pikkusiskonsa seurassa, se olin minä!

      Poista
  3. Unohdit kertoa, että vartin kävelymatka Messukeskukselta Kallioon kesti kolminkertaisen ajan, kun neiti bloggaaja unohtui valokuvaamaan, :-) Mutta hieno reissu kaikinpuolin. <3

    VastaaPoista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Minäkin olin Suden seurassa kuuntelemassa Ihon alaisia, mutten minäkään sua huomannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en huomannut teitä! :-D Siihen aikaan taisi Louhi-lavalla olla tungosta, joten ei ehkä ihmekään...

      Poista
  6. Hauskasti kirjoitettu teksti :D Ja onhan se nyt jotain, melkein törmätä presidenttiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se jotain, hajamielisyyttä nimittäin! :-D

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina ja siksi pyrinkin vastaamaan kaikkiin. :)