keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Sinulle ilmaiset liput Turun kirja- ja ruokamessuille!

Moikka!

Voitin  1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin arvonnassa kaksi lippua Turun kirja- ja ruokamessuille. En valitettavasti kuitenkaan pääsekään itse lähtemään messuille, joten tarvitsisiko joku näille messuille kahta lippua?

Minun täytyy viedä liput postiin huomenna (torstaina), jotta ne ehtivät viikonlopuksi perille. Ilmoitathan siis ajoissa (viim. huomenna aamupäivällä), mikäli haluat liput! Ja jos et itse tarvitse lippuja, kerro postauksesta kavereillesi!

Ota minuun yhteyttä sähköpostilla (samakuu@gmail.com) ja mahdollisesti myös kommentoi postauksen alapuolelle, jos haluat kaksi lippua Turun kirja- ja ruokamessuille!

torstai 17. syyskuuta 2015

Ja niin

Itkuisista iltapäivistä tuli rutiini
Aurinko ei noussut koskaan
Tanssitossut kärventyivät ja kaupasta kaikki olivat loppu
Kynsilakka kovettui purkissaan
Hiukset irtosivat
Mummon luona vierailu unohtui
Kukaan ei kertonut ukin pois menosta
Hammaslääkärit ryhtyivät lakkoon
Ja avaimet huuhtoutuivat viemäriin
Siksi uloskaan ei voinut enää mennä
Telkkari räjähti
Matto muuttui vallihaudaksi
jossa ei ollut haita
Kynttilät paloivat loppuun
ja steariini valui pöytäliinalle
Tapetti repesi ja tippui maahan
UV-säteily oli väijyvä vaara parvekkeella
Ja niin hän puhalsi elämänsä tuuleen ihan vahingossa


perjantai 4. syyskuuta 2015

Kesähaaste syksyllä

Tämä haaste on bloggerin lukuluettelossani vilahdellut jo useaan otteseen. Kaikkia vastauksia on ollut hauska lueskella, joten päätin itsekin osallistua tähän. Ideana on siis vastata näihin kymmeneen kysymykseen.


1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.
Pelkään perhosia ja käärmeitä. Olen paprika-addikti. Rakastan syksyä. Sukkahousuni ovat aina kadoksissa tai niissä on reikiä. En käytä teessä maitoa, sokeria tai hunajaa. Olen ilta-ihminen ja inhoan aikaisin heräämistä.  


2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
Kirjoitan blogia siksi, että kehittyisin kirjoittajana. Ehkä vähän haluaisin myös vaikuttaa ja saada ihmiset ajattelemaan. Olisi mukavaa väittää, etteivät lukijat ole se syy, miksi kirjoitan. En kuitenkaan olisi tässä ilman lukijoitani. Kirjoitan blogille juuri sellaisia tekstejä joista itse tykkään, mutta palautteen saaminen on kuitenkin tärkeää. Sanotaan nyt vaikka, että on sillä vähän väliä. Aina on ihanaa, kun kertoo viihtyvänsä blogissani!


3. Miten blogiminäsi eroaa reaaliminästäsi?
Blogin puolella minä olen Samakuu, oikeassa elämässä pelkkä Linda. Suuria erovaisuuksia ei Samakuussa ja pelkässä Lindassa ole, mutta Samakuu osaa ehkä esittää asiansa luontevammin, kun taas pelkkä Linda saattaa takelella puhuessaan.


4. Mikä saa sinut nauramaan?
Väsymys, hauskat ihmiset, sarkasmi, itseironia, kommellukset ja nolot tilanteet (omat sekä toisten), ihmisten hämmentäminen, maailman ärsyttävimmät koirat (Alpo <3), stereotypiat, vanhat päiväkirjat, kahelit tyypit, älyttömyys sekä niin pöljät jutut, että niiden huonous naurattaa.


5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Elämäntapaa, itsensä ilmaisua. Uskallusta olla oma itsensä ja tehdä niitä asioita, joista tykkää.


6. Ketä läheistäsi ihailet?
Voi että, kaikissa läheisissäni on jotain ihaltavaa. Vastaan siis jokaista!


7. Mikä sinua ärsyttää itsessäsi?
Kaiken viime tippaan jättäminen, valinnat, joita en osaa tehdä ja kaikesta valittaminen.


8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Vaikea sanoa. Ehkä nauratan ihmisiä toilailuillani tai olen hyvää (tai älyttömän ärsyttävää) väittely-/hehkutusseuraa. Kysykää niiltä hupsuilta, jotka mun seurassani jostain syystä viihtyvät!


9. Mikä sinusta tulee isona?
Kirjailija, toimittaja, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, valokuvaaja, lauluntekijä, runoilija, nykytanssija, lastenpsykiatri… Tai sitten jotain ihan muuta!


10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
En usko siihen, että kaikki kuolevat onnellisesti. En kuitenkaan usko myöskään läpimätään elämään. Tarkoitan tällä sitä, että väitän jokaisen kokevan ainakin yhden minimaalisen pienen onnen pilkahduksen elämänsä aikana. Loppujen lopuksi en osaa edes vastata tähän, sillä onnellinen loppu on suhteellinen käsitä. Joillekin se tarkoittaa kivutonta nukahtamista ikuiseen uneen, toisille tyytyväisyyttä omaan elämään, osa kokee marttyyrikuoleman ainoana oikeana ja jotkut ymmärtävät onnellisen lopun tarkoittavan kuoleman jälkeistä elämää. Itse en ole vielä päättänyt, mitä se merkitsee minulle. Eikä minun ehkä tarvitsekaan. Olen nimittäin saanut jo nyt elämältä paljon enemmän, kuin toiset koskaan. Ja se on järkyttävän epäreilua!

Odota hetki syksy, mä hyppään vain kerran!
Kuva: Riikka Luostarinen
Kuvassa: Sirkun jalat

Jos olet vastaillut näihin samoihin kysymyksiin blogissasi, linkkaathan postauksesi kommenttiboksiin! :-) <3

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Laulun sanoitukset, joille en osaa tehdä mitään

Päätin kokeilla lyyrikan kirjoittamista ja muutamia biisien sanoituksia sainkin väsäiltyä. Tämän tekstin kanssa olen kuitenkin totaalisen jumissa. Sen saattoi aiheuttaa sävel, joka alkaa soida päässäni heti tätä kirjoittaessani...

Onko kertosäe liian pitkä? Onko tässä liikaa toistoa? Liian vähän sanoja? Millaisen mielinkuvan saat henkilöstä, entäs tunnelmasta ja tarinasta ylipäätänsä? Onko teksti liian pitkä? Muita muokkausehdotuksia? Auttakaa minua, kirjallisuusnerot ja vähemmän Einsteinit!

Tyylilajina ajattelin ehkä rockia/punkkia. Harvinaisen raju tästä tulikin.



Ilman logiikkaa


Tyhjä huone ilman minkäänlaista logiikkaa
Paskaiset kengänpohjat sun takapuolessa
Siniseks värjätyt hiukset on aivan sekaisin
ja päätä nyt pakottaisi vähemmästäkin

Oo-ho-ho-hoo-hoo laulanko oopperaa vai heviä?
Oo-ho-ho-hoo-hoo muistatko minut, eiliseltä?
Kaadaan lasiin vain tilkan lisää
Tyhjän baarin seinät yrittää rajoittaa
Mä heitän sinun kengän ikkunasta
uusi pakoreitti valmiina

Mun pää se kestää aina vaan
Sä et usko, alat sitä testaamaan
Mä en nää enää tiskille asti
Me huudetaan, enkä päätäni sekommaksi saa
Kohtaloa en jaksa kuunnella enää
Se kaiken vaan pilaa

On piratismiä, tapon yrityksiä, raiskausta ja veropetosta
Minua muuten vain jahdataan
Kenkiäni en laita enää juoksemaan
Kyllä minutkin joskus unohdetaan

Seinillä oli Biebereitä, rokkistarjoja ja elokuvatähti
Totta kai, ne kaikki ratkes ryyppämään
Äiti huusi älä lähde mihinkään,
tai kotiin paluuta on turha suunnitellakkaan
Isä yritti paikata vaimonsa sanomaa
Mutta mä päätin äitiä kuunnella

Oo-ho-ho-hoo-hoo laulanko oopperaa vai heviä?
Oo-ho-ho-hoo-hoo muistatko minut, eiliseltä?
Kaadaan lasiin vain tilkan lisää
Tyhjän baarin seinät yrittää rajoittaa
Mä heitän sinun kengän ikkunasta
uusi pakoreitti valmiina

Mun pää se kestää aina vaan
Sä et usko, alat sitä testaamaan
Mä en nää enää tiskille asti
Me huudetaan, enkä päätäni sekommaksi saa
Kohtaloa en jaksa kuunnella enää
Se kaiken vaan pilaa

sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat, sä sekoat


Oo-ho-ho-hoo-hoo laulanko oopperaa vai heviä?
Oo-ho-ho-hoo-hoo kaadan taas vain tilkan lisää
Oo-ho-ho-hoo-hoo muistatko minut eiliseltä?
Oo-ho-ho-hoo-hoo joku huhuilee mun nimeä

Se joku tulee, se lähestyy, poraa katseensa mun punaisiin silmiin
Se tulee, se takertuu, huutaa sinulle kun puolustat minua
Hän se vain on, niin hän sanoo
Uskottelee rakastavansa
Itkee, nyyhkii, pillittää
Kun kuola suustani poskelle leviää

Oo-ho-ho-hoo-hoo laulanko oopperaa vai heviä?
Oo-ho-ho-hoo-hoo muistatko minut, eiliseltä?
Kaadaan lasiin vain tilkan lisää
Tyhjän baarin seinät yrittää rajoittaa
Mä heitän sinun kengän i kkunasta
uusi pakoreitti valmiina

Mun pää se kestää aina vaan
Sä et usko, alat sitä testaamaan
Mä en nää enää tiskille asti
Me huudetaan, enkä päätäni sekommaksi saa
Kohtaloa en jaksa kuunnella enää
Se kaiken vaan pilaa
Se kaiken vaan pilaa
Se kaiken vaan pilaa
Se kaiken aina vaan
Kohtalo kaiken aina pilaa




Mietteitä? Tyylilajina ajattelin ehkä rockia/punkkia. Harvinaisen raju tästä tulikin.