perjantai 31. heinäkuuta 2015

11 syytä, miksi Immonen suututtaa

Onhan se nyt minunkin pakko työntää lusikkani tähän Olli Immosen Facebook-päivityksestä syntyneeseen soppaan. Todennäköisesti te kaikki jo tiedätte, mistä on kyse. Jos kuitenkin olet elänyt tynnyrissä viime päivät, TÄMÄ LINKKI selventää sinulle paljon. TÄÄLLÄ Immosen kohuttu Facebook-päivitys ja TÄSSÄ mielipidekirjoitus, joista poimin lainauksia.


Ensinnäkin haluan tehdä selväksi, etten sulata päivitystä sitten alkuunkaan. Tässä yksitoista syytä, miksi en.


  1. Rasismi ei ole IKINÄ eikä MISSÄÄN TILANTEESSA oikein. Sillä Immosen kirjoittelut ovat rasismia, ihan sama vaikka hänen vaimonsa olisi kuinka maahanmuuttaja tahansa. "Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen." -Wikipedia


  1. Monikulttuurisuuden pitäisi olla unelma, ei painajainen. Jos joku väittää sen olevan päinvastoin, se kertoo jotakin hänen ajattelutavoistaan. Ne ovat nimittäin hyvin itsekeskeiset, sillä silloinhan hän on sitä mieltä, että HÄNEN kulttuurinsa on se ainoa oikea.


  1. Pakko myös huomauttaa, että jos monikulttuurisuus on Immosen mielestä niin ällöttävä ajatus, miksi päivitys on kirjoitettu englanniksi?


  1. Tämä inhottava kupla (monikulttuurisuus), jossa vihollisemme elävät, tulee pian hajoamaan miljooniksi pikku palasiksi”, Immonen muunmuassa uhoaa Facebook-päivityksessään. Saanen läpsäistä tätä rasistimiestä kasvoille avokämmenellä ihan vain siksi, että hän kutsuu muita, TISMALLEEN YHTÄ ARVOKKAITA ihmisiä kuin hän, VIHOLLISIKSI. Onko tähän nimitykseen muuta syytä kuin se, että heidän ajatuksensa poikkeavat Immosen ahdasmielisistä ja suvaitsemattomista mielipiteistä?


  1. Lisään vielä, ettei "inhottava kupla" tule hajoamaan, kuten 15 000 ihmistä mielenosoituksessa osoitti.

     


  1. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman itsekkäitä Immosen tyylisiä ajatuksia. Jos kaikki ihmiset ajattelisivat olevansa samanarvoisia, hyväksyisivät toisensa sellaisina kuin he ovat ja pyrkisivät rakastamaan myös “vihollisiaan”, sotia ja maailman kriisejä ei olisi edes koskaan syntynyt.  


  1. Olli Immonen pakeni “etelän lämpöön”. Ymmärsinkö nyt oikein? “Monikulttuurisuus on painajainen, mutta minä lähden nyt ulkomaille.” Haloo, uskottavuus meni jo 3. kohdassa.


  1. Immonen on sitä mieltä, että esimerkiksi muslimien on muututtava kristityiksi, jos he haluavat olla Suomessa.  Käännetäänpä tilanne toisinpäin. Immosen talo tuhoutuu, ruoka ja rahat loppuvat, perhe kärsii. Ainoa vaihtoehto on jättää synnyinmaansa ja muuttaa paikkaan, jossa ihmiset puhuvat heille vierasta kieltä. Maassa Immosta perheineen aletaan kuitenkin syrjiä, haukkua ja painostetaan kääntymään muslimiksi. Olisiko hän itse valmis muuttamaan persoonaansa?


  1. “Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin Ruotsista kopioidusta monikultturistisesta valtioideologiasta, erilaisuuden ihannoimisesta ja itsetarkoituksellisesta ylläpidosta”, Immonen toitottaa mielipidekirjoituksessaan.  Okei, voisikohan herra Immonen sitten suunnitella meille suomalaisille samantien kansalaispuvut, jotta kukaan ei varmasti poikkeaisi massasta.


  1. Ilmeisesti Immosen ihannemaailmankuva on sellainen, jossa jokainen kansakunta pysyttelee omien rajojensa sisäpuolella välittämättä toisten maiden tilanteesta hölkäsen pöläystä. Sielläpähän olkoot, jokainen huolehtikoot omista asioistaan. Ai niin, paitsi Suomi, jonka kansalaiset voivat matkustaa “etelän lämpöön” aina kun vähän viluttaa.


  1. Kansanedustaja ei saa käyttäytyä rasistisesti ja loukkaavasti, kuten Olli Immonen on juuri tehnyt. Anteeksipyyntöä ei ole ilmeisesti odotettavissakaan. "Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa." -Wikipedia


Jep, kärsivällisyyttä tai asiallisuutta ei juurikaan tämän asian tiimoilta löydy, mutta eipä sitä kyllä löytynyt Olli Immoseltakaan. Keskustelen mielelläni aiheesta vaikka kommenttiboxissa. :-)

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tyhjä näyttämö

Kirjoitin tämän tekstin Sukset ristiin susirajalla -leirillä, josta aiemmin kirjoitin. Kirjoitusharjoitus kantoi nimeä "tyhjä näyttämö", ja sen ideana oli inspiroitua kuvasta. Huomasin kuvan toimivan itselläni erittäin hyvin inspiraationlähteenä.



HAHMO 1: Miksi sinä makaat jalat kohti kattoa selälläsi maassa?
HAHMO 2: Minä yritän niin kovasti muistaa.
HAHMO 1: Mitä sinä yrität niin kovasti muistaa?
HAHMO 2: Voi kun muistaisinkin.
HAHMO 1: En ymmärrä.
HAHMO 2: En ymmärrä minäkään. Maailma on niin karmea paikka. Ihmiset ovat jotakin muuta. Tähdet auttavat minua muistamaan, mikä minä olen. Mutta entä jos minä en olekaan mikään? Tai  mitä jos minä vain luulen olevani ihminen, mutta oikeasti olenkin porkkana, jonka joku kohta pilkkoo eväsrasiaan retkievääksi? En minä oikeasti tiedä, miksi minä makaan jalat kohti kattoa selälläni maassa. Koska enhän minä edes tiedä, onko mitään muistettavaa. Voihan olla, että olenkin syntynyt tänään ja minä vain luulen eläneeni vuosikymmeniä.
HAHMO 1:  Niin.
HAHMO 2: Kärpäsetkin elävät vain muutamia tunteja ja se on niille ikuisuus. Mutta jos minäkin elän vain muutamia tunteja, ja elän silti pidempään kuin kärpäset, kuinka lyhyt kärpästen elämä onkaan?
HAHMO 1: Minuuttikin on vain keksitty käsite. Kuka muka on päättänyt, että sekuntti on juuri sekuntti ja kuusikymmentä sekunttia on minutti. Ja että kuusikymmentä kertaa kuusikymmentä sekunttia on juuri tunti.
HAHMO 2: Uskotko sinä Jumalaan?
HAHMO 1: Tuskinpa. Uskotko sinä?
HAHMO 2: Minä en usko enää mihinkään. Edes varpaisiini, jotka olen litistänyt korkokenkien sisään vaivaisten valmistujaisjuhlien takia. Juhlien, jotka saivat minut makaamaan jalat kohti kattoa selälläni maassa. Tai eivät ne ne juhlat olleet. Juhlaväki se oli. Joka on muuten varmaan mielikuvitukseni tuotetta sekin. Ja se juhlaväki - se oli minun kutsumaani. Ajatella, siellä oli noin viisikymmentä prosenttiä ihmisistä, joita vielä muutama vuosi sitten vihasin. Ja arvaa montako entisistä parhaista ystävistäni?
HAHMO 1: Arvaan kaksi prosenttia.
HAHMO 2: Puoli prosenttia, sillä yksi heistä lähetti kortin.
HAHMO 1: Onhan sekin…
HAHMO 2: Hän asuu naapurissani.
HAHMO 1: Miksi sinä makaat jalat kohti kattoa selälläsi maassa?
HAHMO 2: Kokeile.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Sukset ristiin susirajalla

Heipsan, rakkaat lukijani, ja anteeksi kovasti, unohdin ilmoittaa blogini olevan pienellä kesätauolla

Viime viikko painui mieleeni yhtenä tähän astisen elämäni hienoimmista, ja olen aika varma, etten ole ainoa! Nurmeksessa, aivan oikein, tässä pienessä kuppikunnassa, nimittäin järjestettiin 24. kerran ehdottomasti Suomen ihanin, yhteisöllisin ja suvaitsevaisin esittävän- ja säveltaiteenleiri, jonne olivat tervetulleita kaikki ammattilaisista pystymetsäläisiin. Kaikentasoista porukkaa oli saapunut kotikaupunkiimme jokapuolelta Suomesta, ja osallistujia oli loppujen lopuksi noin seitsemänkymmentä. Leirillä tapasin ainoastaan yhden pahantuulisen ihmisen, ja hänetkin täpötäydessä ruokalassa rankan treenipäivän päätteeksi.

Pakko tässä vaiheessa kertoa, että ennakkoluulot olivat jättimäiset. En ollut saanut houkuteltua mukaan yhtään kaveria siskoani ja extempore mukaan lähtenyttä serkkuani lukuunottamatta, joten olisimmehan "varmasti pienimmät ja huonoimmat". Kuten varmaankin tulette tajuamaan, olin täysin väärässä. Ikäryhmää löytyi taaperoista eläkeläisiin.

Ohjelmassa leirillä oli siis nykytanssia, balettia, kontaktityöskentelyä, laulu- ja ääni-improvisaatiota, urbaania tanssia sekä KIRJOITTAMISTA. Poikkeuksetta kurssit olivat huikeita ja mieleenpainuvia, opettajista puhumattakaan. Kaikki heistä olivat lajinsa osaavia ja persoonallisia ammattilaisia. Vaikka eiväthän opettajat olleet opettajia, kuten leirin taiteellinen johtaja ja nykytanssin kurssin vetäjä Elina Pirinen muistutti, vaan ohjaajia ja inspiroijia.

Aivan kuten Teatteri&Tanssi-lehti on joskus sanonut, Sukset ristiin susirajalla on leiri-anarkisti monellakin tapaa. Toisin kuin suurimassa osassa vastaavista leireistä, SRS:lle ovat tervetulleita kaikentasoiset ja -ikäiset taiteilijat, joka näkyy myös kohtaamispaikkana käytetetyssä ruokalassa. Leirillä ei ole myöskään valmista aikataulua, vaan jokainen saa luoda oman lukujärjestyksensä - tai olla luomatta. Myös tasoryhmästä toiseen seikkaileminen on täällä OK. 

Olin leirillä ensimmäistä kertaa ja ympyröin lukujärjestyksestä lähes jokaisesta lajista ainakin yhden tunnin. Kaikki kurssit eivät olleet missään nimessä huono valinta, mutta armottavan uuvuttava kylläkin. Fyysinen ja psyykkinen väsymys veivät muutamien leiripäivien jälkeen voiton, ja osa tunneista oli joinakin päivinä pakko käyttää lepäilyyn. Huutavasta (tai huutamattomasta, heh heh) kurkkukivusta johtuen jouduin myöskin keskiviikon jälkeen tyytymään laulutunneilla kuunteluoppilaan rooliin. 

Oli myös hauska huomata, kuinka opetetuista lajeista, itselläni erityisesti kirjoittamisesta ja nykytanssista (suosikeistani!), alkoi absurdilla tavalla löytyä yhtäläisyyksiä. Osa syy saattoi olla siinä, että myös opettajien oli mahdollista risteillä toistensa tunneilla oman mielensä mukaan. 

Leiri opetti paljon muutakin kuin tanssimaan, laulamaan ja kirjoittamaan. Jokainen leiriläinen otettiin avosylin vastaan SRS-yhteisöön. Kaikki heittäytyivät tunneilla täysillä; laulutunnilla löysin itsestäni sisäisen  A cappella-yhtyeen kuorolaisen, urbaanin tanssin tunnilla ujostakin tuli "cool" hoppari ja kontaktityöskentely luonnistui IHAN KENEN TAHANSA kanssa! Vapauttavan leiristä teki myös se, että nuorten perinteisestä suositut-epäsuositut asetelmasta ei ollut jälkeäkään. Kaikki uskalsivat olla omia itsejään, ja aivan kuten leiriä suositellut tanssinopettajani lupasi: Kaikki löytävät VARMASTI uusia ystäviä!

Viimeisenä leiripäivänä opettajat järjestivät vielä Art Circuitin, jossa leiriläiset jaettiin ryhmiin, jotka kiersivät kolmella eri pisteellä. Pisteillä ryhmiä vastassa oli aina kaksi opettajaa, jotka antoivat ryhmänjäsenille tehtävän, jotka yhdistivät heidän opettamansa lajit. (Esimerkiksi laulu-kirjoittamisessa oli tehty biiseihin lyriikoita.) Illalla vuorossa oli vielä leikkimielinen Demo, jonka tarkoituksena oli näyttää muille leiriläisille ryhmänsä aikaansaannoksia.

Varaathan ensi kesäksi leiriviikon tyhjäksi, ilmoittelen lisää aikatauluista sitten vuoden päästä! Silloin onkin jo 25. Sukset ristiin susirajalla -leiri.
TÄSSÄ vielä linkki leirin nettisivuille.

Kirjoittamisen kurssista tulette vielä kuulemaan paljon! 


Kuva tanssileirin demosta.


ps. Oliko joku muu jo tänä vuonna leirillä? Saa tulla juttelemaan!