sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Poikien tukka

Olimme mummolassa. "Kuka tossa on?" viisivuotias serkkutyttöni Martta kysyi ja osoitti vanhaa kuvaa, jossa oli alakouluikäinen tyttö rillit päässään.
"Se on minun äitini", vastasin hymyillen.
"Miks sillä on poikien tukka?" Martta ihmetteli. 
"Ei ole olemassa poikien ja tyttöjen tukkia", huomautin.
"Onpas", Martta väitti.
"Eipäs. Miksi olisi? Eikö se olisi ihan tylsää jos kaikilla tytöillä olisi samanlaiset hiukset?" koitin sanoa.
"Ei", Martta kiisti. Sen parempaa vastausta en saanut, vaikka kuinka yritin. Itsepäinen tyttönen ei suostunut kääntämään takkiaan, eikä varsinkaan perustelemaan kantaansa.

Oikeastaan luulen, ettei Martta itsekkään tiennyt, miksi oli sitä mieltä. Hän oli vain oppinut, että tyttöjen kuului olla pitkähiuksisia, vaaleanpunaisiin mekkoihin pukeutuvia kaunottaria - eikä siinä ollut mitään väärää tai kyseenalaistettavaa. Martan vanhemmat ovat molemmat tasa-arvonkannattajia, hänellä on isoveli ja kohta kaksivuotias pikkusisko. Ei sillä, että minäkään olisin tuon ikäisenä miettinyt maailmanvääryyksiä tai kyseenalaistanut sukupuolirooleja, mutta jotenkin tuo asenne vain tuli niin puskan takaa. Mieti nyt, ensimmäinen kysymys oli: "Miksi sillä on poikien tukka?" MIKSI SILLÄ ON POIKIEN TUKKA!

Olen ennenkin törmännyt sovinistisiin asenteisiin täysin feministien lapsilla. 
Tytin (9.v) äiti vaihtoi pyykkitelineeseen narua. "Kaupassa ei nyt ollut muuta kuin tämä pinkin värinen", hän sanoi.
Tytti kikatti. "Iskä ei kyllä tykkää tuosta."
"Miten niin? Onhan sillä vaaleanpunaisia paitojakin, ja hän todella tykkää niistä", Tytin äiti hämmästyi. Tytti naurahti ja juoksi pois rikospaikalta.

Tytin isässäkään ei ole mitään sovinistista - päin vastoin. Mistä nämä käsitykset siis kumpuavat? Tytin ja Martan kaltaiset lapset oppivat asenteensa koulusta ja ystäviltä. On pelottavaa, että edelleen, 2000-luvun Suomessa, koulussa opitaan matematiikan ja äidinkielen lisäksi myös ikivanhoja ja alkeellisia käsityksiä siitä, millainen kenenkin kuuluisi olla. Monet ovat ehkä huomanneet, että riehakas ja asiansa ujostelematta ilmaiseva tyttö saa herkemmin enemmän moitteita kuin samalla tavalla käyttäytyvä poika. Esimerkiksi minun luokkani ystäväni, jääkiekkoa pelaava eloisa ja hiukan kovaääninen tyttö sai välitodistukseen saman käytösarvosanan kuin poika, joka on tutustunut rehtorinkansliaan jo paremmin kuin hyvin. Tämä tyttö taas - hän ei ole joutunut edes jälki-istuntoon kertaakaan. Myös koulun henkilökunnalla saattaa olla suorastaan loukkaavia asenteita naisia kohtaan.

Meillä oli vapaa ATK-tunti. Jokainen sai valita omat istumapaikkansa ja minä ja ystäväni saimme ensimmäisinä luokassa valita parhaat päältä. Aloin käynnistämään konetta, kunnes opettaja pyysi palauttamaan viime kerralla jakamansa kokeet. Jätin koneen käynnistymään ja hain kokeen repustani naulakosta, joka oli toisella puolella luokkaa. Kun palasin paikalleni, istui luokkalaiseni poika MINUN tietokoneeni ääressä. Koitin ajaa pojan pois paikalta, mutta hän ei suostunut lähtemään. Tilannetta oli seurannut koko ajan naispuolinen koulunkäynninohjaaja. "Entä jos tytöt nyt siirtyisitte tuonne toisaalle?" hän kehotti.
"Miksi meidän pitäisi siirtyä, kun hän vei minun paikkani?" tokaisin.
"No, hyvää harjoitusta elämään, me naiset kun joudumme usein alistumaan", nainen huokaisi.
Olin niin pöyristynyt, etten alkanut edes väittelemään. Ohjaajan kommentit antoivat vain bensaa liekkeihin, nythän pojalla ja hänen kavereillaan oli keino, jolla saada minut hermoraunion partaalle. En myöskään siirtynyt, se olisi ollut pahinta mitä olisin voinut tehdä. Jos tämä nainen on joutunut alistumaan, miksi minunkin pitäisi? Ei miksikään. Hain kauempaa tuolin ja istuuduin paikalleni, josta kone oli käännetty pöydän päähän, pojan kavereiden viereen. Ihan vain itseppäisyyttäni, istuin siinä ilman konetta KOKO TUNNIN. Tämän tapauksen jälkeen en ole pystynyt katsomaan tuota koulunkäynninohjaajaa silmiin.

Vaikka ei yleensä mikään sovinisti olisikaan, ne sukupuolirooleja kannatavat "läpät" saattavat silti lipsahtaa suusta. 
Enkä todella ole itsekkään tämän asian kannalta täysin puhtoinen, muistan vieläkin mitä sanoin isälleni siinä yhdeksän tai kymmenenvuotiaana.

Meidän tiskikoneemme oli rikki, joten jouduimme tiskaamaan käsin. Isäni laittoi ruokaa ja minä olin auttamassa äitiäni tiskaamisessa. Jossain vaiheessa minulla ilmeisesti menivät hermot työskentelyyn, joten tokaisin isälleni: "Me naiset ollaan hoidettu nää kotityöt jo muutama vuosisataa, joten eiköhän nyt ois sun vuoro." Tämän jälkeen otin mukavan asennon sohvalta ja napsautin TV:n päälle. Jostain syystä en kuitenkaan päässyt livistämään tiskausurakasta ihan näin helpolla.

Yleisesti feministien oletetaan olevan ihmisiä, jotka pitävät vain naisten oikeuksia ja joiden mielestä naiset ovat jollain tapaa "parempia" kuin miehet. Tämä yleinen väärinkäsitys on kuitenkin täysin hakoteillä. Feminismi yleiskäsityksenä kannattaa kaikkien tasa-arvoa ja vastustaa sukupuolirooleja. On tietysti yksittäisiä ihmisiä, jotka sanovat olevansa feministejä ja hehkuttavat sitä, kuinka paljon mahtavampia "me naiset" olemme siihen vastakaiseen sukupuoleen verrattuna. Etenkin lapsilla ja varhaisnuorilla sen tapainen "tytöt vastaan pojat" asettelu on hyvin yleistä. Myös televisiossa nähtävät "vahvat naispääosat" ovat usein niitä mieskollegoja parempia, hajuvedellä tainnuttavia hemaisevia neitokaisia, jotka korkokengillä hyökätessään musertavat ennakkoluulot. Miksei nainenkin voisi olla joskus niinkuin ne elokuvien miessupersankarit tai mies niinkuin prinsessa Ruusunen?

Peppi Pitkätossu on tyttö, joka asuu kolmestaan hevosensa ja apinansa kanssa, inhoaa kalanmaksaöljyä ja muita normeja ja juoksuttaa poliiseja perässään minkä kerkiää. Hänen isänsä reissaa ympäri maailmaa ja äiti katselee häntä pilvien päältä. Vaikka rosvokaksikko halajaa hänen kultaa pursoilevaa arkkuaan, taitaa Kukkasen ja Jymy-Juntusen nenästä vetäminen olla tytölle pelkkää hauskanpitoa. Peppi ei kumoa ennakkoluuloja kynsilakalla tai viehätysvoimallaan, hän kaataa ne rehellisesti voimillaan. Onhan hän maailman vahvin ihminen.
Ajattele nyt, kuinka verraton lastensatu! Se on täynnä toimintaa sekä mielikuvitusta ja se osoittaa lapsille, ettei tytön tarvitse olla hyväkäytöksinen keijukainen.

Mitäs siihen sanot sovinisti?

9 kommenttia:

  1. Anonyymi6/1/15

    Rohkea tyttö olet. <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6/1/15

    Mä olen kyllä täysin samalla kannalla sinun kanssasi!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi6/1/15

    Ja mä. Peppi on juuri loistava kirja, siitä ei saa sellaista että tytöt jyrää vain hajuvesien ja korkareitten avulla. LOISTAVA TEKSTI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että ootte tykänny! :) Peppi on kyllä ihan huippu, ei sitä voi kuin hehkuttaa! :D

      Poista
  4. Anonyymi7/1/15

    Serkkutytöille lyhyet hiukset ja -pojille pinkit vaatteet. Siitä ne stereotypiat alkaa vähitellen murenemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten ei ihan täysin niinkään. Mielestäni, lasten pitäisi antaa jo taaperosta asti vaatekaupassa näyttää, mistä hän tykkää ja mitä hän haluaa pukea päälleen. Heille pitäisi viestittää, että he saavat itse päättää, miltä he näyttävät ja ketä he ovat, eivät sukupuoliroolit tai ennakko-oletukset. Vanhempien ei koskaan pitäisi sanoa: "Ei sitä, se on poikien." tai myöskään: "Eijei, korostat sillä sukupuolirooleja. Me ostammekin sinulle tyttöseni, sinisen hirviö-paidan, vaikket haluaisikaan." :)

      Poista
    2. tintti22/2/15

      Tulen ihan sanattomaksi tekstisi jälkeen. Veit sanat suustani. Olen täysin samaa mieltä että kaikkia täytyy kohdella ihan samanlaisina oli sitten tyttö tai poika.
      Ps. Olin samalla sulkasadon kurssila kuin sä.

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina ja siksi pyrinkin vastaamaan kaikkiin. :)