maanantai 24. marraskuuta 2014

Päähenkilö - SULKASATO #1

Vedän villasukat jalkaan, laitan PMMP:n Matkalaulu -levyn pyörimään levysoittimeen ja kohta todennäköisesti itkeskelen muistellen tätä ihanaa yhtyettä. Sitten huokaisen, vihdoin minulla on aikaa avata rakas blogini ja kirjoittaa jotain tännekkin. Taitaa olla vihdoin aika kertoa teille Sulkasadon -kurssista, josta aiemmin kirjoittelin ja joka on mediatiimin lisäksi vienyt minulta kaiken ylimääräisen ajan. Ei se mitään, en valita mistään, sillä kurssi oli aivan mahtava ja aion varmasti mennä toistekkin!

Koska muuten saisitte kärsiä taas pitkän tauon jälkeen kilometripostauksesta, ajattelin kirjoittaa Sulkasadosta viisiosaisen postaus-sarjan. Eli tässä ensimmäinen osa, jossa ovat siis luonnollisest ensimmäinen tehtävä, minun tekstini ja kurssin ohjaajan palaute.

Näin kuului ensimmäisen viikon tehtävän anto:
   Ensimmäisenä tehtävänä on kirjoittaa:
- Kuka on tarinasi päähenkilö?
- Missä hän asuu ja miten viettää aikaansa?
- Mistä hän haaveilee?
 Ja näin minä kirjoitin:
"Anteeksi! Sori! Väistätkö... Kiitos! Kiire... Hei, anteeks!" Aurora toisteli pujotellessaan ihmisjoukon läpi lukion käytävillä. Hänen parhaat ystävänsä Juulia ja Lotta koittivat epätoivoisesti kipittää tytön kintereillä.
"Aurora… Aurora odota! Minne sinä olet matkalla?” Juuli huohotti.
“Tapaamiseen, kuten sa-  Oi, puhelimeni soi!” Aurora työnsi kätensä reppuunsa ja veti sieltä esiin kännykän, joka pirisi jo vaativasti. “Ai hei… Kyllä, olen tulossa. Minulle… Anteeksi... Ymmärrän… En tietenkään unohtanut rou… neiti, niin… Olen i....” TUUT TUUT TUUT
“Mystinen rou-neiti?” Juuli naljaili.
“Älkää kiukutelko, te saatte kyllä tietää touhuistani aikanaan. Ehkä”, Aurora pyysi. “Tämä on nyt vähän tämmöistä, mutta lupaan, että vietän aikaa kanssanne paljon enemmän sitten kun… Sitten joskus.”
“Niin, sitten joskus kuuskymppisenä”, Lotta tuhahti.
“Viimeistään silloin”, Aurora naurahti.
 “No kiva…” Juuli äännähti. “Tiedätkö mitä? Mene vaan, ja... Soita kun oot kuuskyt.”
Juuli ja Lotta pysähtyivät, ja heidän ihmeekseen sen teki myös Aurora. Auroran osalta tauko oli kuitenkin niin lyhyt, ettei siinä ehtinyt kuin katsoa ystäviään anteeksi pyytävästi ja huikata: “Jutellaan myöhemmin!”
Aurora huitoi taksin luokseen ja pyysi kuskia viemään hänet Exelence -ravintolaan. Tyttö kirjaimellisesti loikki ulos taksista ja sysäsi takkinsa hämmentyneelle sisäänheittäjälle.
“Neiti Uvanto”, kuului kireä naisen ääni.
“Rou-”
“Neiti.”
“Neiti Usva?” Aurora arvasi. Hän kääntyi ympäri ja kohtasi pitkään mustaan ihonmyötäiseen mekkoon pukeutuneen nuoren naisen jäisen katseen. Lyydia Usvan vaaleat pitkät hiukset oli kerätty siistille suurelle nutturalle pään yläpuolella niin, että hänen pitkä kaulansa ja terävät kasvonsa erottuivat hyvin. Lyydia oli pitkä, hoikka ja erittäin kaunis nainen, jonka huulet oli maalattu punaisella ja mustia silmiä ympäröi tumma “sumusilmä” -meikki.
“Missä olet viipynyt?” Lyydia töksäytti.
“Tuota… Minulle tuli vähän kiire”, Aurora selitti. “Olet varmaankin päätoimittaja Lyydia Usva?” Aurora ojensi käden kätelläkseen, mutta Lyydia vain mulkaisi tyttöä ylimielisesti ja lähti varattua pöytää kohti korkokenkien korot kopsuen. Aurora seurasi häntä ja istuutui kaksinpöydän toiselle puolelle.
“En olekkaan ennen tavannut sinua”, Lyydia totesi.
“Et niin, työhaastattelunkin hoiti joku muu. Sinulla oli kuulemma kiire, neiti Usva”, Aurora muistutti.
“Niin. Päätoimittajan työ on hyvin vaativaa ja kiireistä noinkin suuressa lehdessä kuin Myself”, Lyydia totesi.
“Miksi sitten halusit tavata?” Aurora kysyi.
“Luojan kiitos, lopetit sen neidittelyn”, Lyydia huokaisi. “Halusin tavata, koska sinusta on valitettu.”
“MI-TÄ?” Aurora huudahti.
“Älä rääy, pentu!” Lyydia sähisi. “Turhaa potaskaa, minusta asiat saa sanoa täysin kaunistelematta, joten emme välitä niistä valituksista. Halusin kuitenkin tietää, millainen ihminen niitä juttuja raapustelee.”
“No… Olen tälläinen”, Aurora naurahti ja viittoi käsillä itseään. Hänen melko pitkät ja paksut ruskeat hiuksensa olivat hieman sotkussa kiireen jäljiltä ja vihreät Converset mutaiset. Hänellä oli yllään pitkä musta neuletakki, tiukan näköinen, mutta joustava T-paita ja farkkulegginssit. Hänen ruskeat hipsteri-tyyliset lasinsa olivat hiukan vinossa ja reppu roikkui tuolin selkänojalla. Meikkiä hänellä oli lähes huomaamattoman vähän.
“Sovitaanko vaikka, että minä kysyn, sinä vastaat?” Lyydia tokaisi tylysti. “Perhe?”
“Äitini on lääkäri ja hän asuu syntymäpaikkakunnallani. Minä muutin tänne koulun perässä ja asun nyt koulun asuntolassa”, Aurora selitti.
“Ikä?” Lyydia kysyi.
“Seitsemäntoista”, Aurora vastasi.
“Ystäviä?”  Lyydia tiedusteli.
“Paljon ns `tuttuja`, mutta vain muutama hyvä ystävä. Jos heitäkään, sillä he taisivat suutahtaa, kun en kertonut minne olen menossa”, Aurora huokaisi.
“Huonoin tapasi?”
“Saatan töksäytellä asioita ja sanoa suoraan mitä ajattelen.”
“Onko se sinun mielestäsi huono tapa?”
“No…”
“Olkoot. Voitte poistua.”
“Täh?”
“Niin, että tapaaminen on ohi.”
“Aa... okei, moikka!”
Tälläistä palautetta sain Lauralta (kurssin ohjaajalta): 

Hei Samakuu!

Tarinasi lähtee vauhdikkaasti liikkeelle! Aurora viilettää koulun käytäviä kuin primadonna jättäen ystävät jälkeensä. Hänellä on kiire liiketapaamiseen, jonka syy ei aivan selviä lukijalle. Päätoimittaja kertoo, että Auroran jutuista on tullut "valituksia", mutta tarkemmin hän ei kerro, mistä on kyse.

Kertomuksessasi on oivallista Auroran näyttäminen kahdessa eri ympäristössä: koulussa ja päätoimittajan juttusilla. Koulun loistokas viipottaja-Aurora vaihtuu vähemmän säihkyvään olemukseen jääkuningatarta muistuttavan päätoimittajan seurassa.

Ehkäpä lukijalle kannattaa vielä selventää, kuinka Aurora on päätynyt toimittajaksi tuohon säihkyvään "Myself"-lehteen. Nimi ennakoi, että itsekeskeisyydestä on muodostumassa kertomuksen keskeinen teema. Miten Aurora on ujuttautunut kansien väliin? Onko hän tosissaan itsekeskeinen diiva? Kantaako diivailu? Näissä kysymyksissä on tarinasi liikkelle paneva voima!


Miltäs tälläinen postaus-sarja kuulostaisi? Jos jatkaisin sitä vaikka kerran viikossa? Entä millaista palautetta SINÄ lähettäisit minulle, jos olisit kurssimme ohjaaja? Ja hei, kirjoita sinäkin ihmeessä oma versiosi tehtävästä ja julkaise se omassa blogissasi tai kenties lähetä se minulle sähköpostitse (samakuu@gmail.com), niin lupaan vastata! 
KOMMENTTIBOXI HUUTAA TÄYDENNYSTÄ!

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Facebook ja kysymys (jotka eivät liity toisiinsa mitenkään)

Hei,

ajattelin vain tulla ilmoittelemaan että, kuten tarkkaavaisimmat ehkä huomasivatkin, blogilleni ovat ilmestyneet omat Facebook -sivut. Sivuille pääset muun muassa blogini sivupalkista. Vaikka saatankin päivitellä myös Facebookkiin jotain sellaista, mitä en sitten täällä Bloggerin puolella tee, pääasiassa toiminta tapahtuu kuitenkin täällä blogspotin puolella. Mutta jos blogisi/sinä omistat fb-sivun, vinkkaa siitä ihmeessä kommenttiboxissa, niin voin sitten tulla tykkäilemään! :)

Oli minulla toki muutakin! Nimittäin kysymys: kuten jo aiemmin kerroin, käyn ilmaisella Sulkasadon -nettikirjoituskurssia, ja monet kommentoijat olivat sitä mieltä, että voisin kertoa kurssin etenemisestä täällä blogissa. Mutta oletteko sitä mieltä, että julkaisisin sitten kaiken kerralla (eli todennäköisesti kokonaisen tarinan) vai pienissä pätkissä jokaisen tehtävän erikseen? Entä julkaisisinko myös ohjaajan antamat palautteet vai ainoastaan kirjoittamani tekstit?

No eipä mulla muuta. Hauskaa alku- (ja tietysti myös loppu-) viikkoa! :D

Ps. Onkoskenelläkään muulla ollut tänään epäonnistumisien päivää? Jos on, tässä vielä voimabiisi: