lauantai 25. lokakuuta 2014

Maailma on sekaisin

Ebola, Ukrainan kriisi, luonnonkatastrofit... Mitä vielä? Maailma taitaa olla sekaisemmin kuin koskaan.

Tuntuu kamalalta kuunnella, kun ihmiset täällä Pohjoismaissa sanovat Ebolasta, että tämä nyt vain on maapallon tapa selviytyä, tappaa osa väestöstä. On karseaa, kun ihmiset valittavat siitä, kuinka vaapaehtoislääkärit ovat Afrikasta palattuaan "riekkuneet" ympäri kaupunkia ja tartuttaneen heillä myöhemmin todetun Ebolan siten muihinkin. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että vaapaehtoislääkärit ovat yksiä niistä harvoista, jotka yrittävät kamppailla virusta vastaan. Eivätkä he ainoastaan koita estää leviämistä, he haluavat myös auttaa niitä, jotka ovat taudin jo saaneet. Minusta tuntuu välillä, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Tekisi mieli huutaa kaikille että luovuttakaa, ei tästä tule mitään! Ihan sama, vaikka kaikki kuolisivat, se olisi vain hyväksi maapallolle. Olen kuitenkin tajunnut, että se olisi väärin. Se ei olisi oikein niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat syyttömiä tähän kaikkeen. Ja varsinkin niitä kohtaan, jotka todella yrittävät auttaa.

Ihmiskunnassa ei ole enää hyvyyttä jäljellä. Ebolaa vastaiseen kamppailuun ei olla saatu kerättyä tarpeeksi lahjoituksia. Kuulostaa järjettömältä, että virus joka on jo tappanut lähes 5000 ihmistä ja tartuttanut tuplasti sen verran (hoitoon hakeutuneita lukuun ottamatta) saa edelleen riehua rauhassaan osittain rahan takia. HALOO MAAILMA! Eikö voitaisi vaikka tehdä niin, että rahasta ei pitäisi välittää. Olisi kohtuullista, että kaikki mahdollinen apu ja energia olisi pakko käyttää. Auttajillehan se kaikki voitaisiin korvata myöhemmin. Ja sitäpaitsi, minulle palkaksi riittäisi jo pelkästään se, että olisin ollut mukana pelastamassa tuhansia, jopa miljoonia ihmishenkiä. Mutta minkäs sille voi, että raha ja ahneus pyörittävät maapalloa, eikä rakkaus. 

Uutisista, joissa kerrotaan vapaaehtoislääkäreistä tai Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä, tulee väkisinkin huono omatunto. Tuntuu itsekkäältä ja pinnallisesta ajatella, kuinka minä vain nyhjötän kotona ja pelkään Ebolan Suomeen leviämistä, kun toiset vaarantavat oman terveytensä auttaakseen kuolemansairaita potilaita, kaukana kotoa, usein täysin vieraassa maassa. Vaikka tiedän, ettei minusta vielä paljoa apua voisi ollakaan, on syyllinen olo. Kun vain keksisin sen keinon, jolla voisin auttaa. Sellainen on pakko olla. Ihan pakko. 

Eikä Ebola ole edes ainut ongelmamme. Maapallo on tällä hetkellä täynnä kriisejä, jotka oltaisi voitu välttää ilman ahneutta ja itsekkyyttä. Sotia on joka puolella. Mitä väliä, jos jollain toisella on eri uskonto kuin sinulla? Mitä väliä, kuka jonkun järven omistaa, jos kaikilla on hyvä olla?

Vaikka luonto yrittää tällä hetkellä kaikin keinoin todistaa, että meidän aikamme maapallolla alkaa olla ohi, sen ei tarvitse olla niin. Vaikka kaikki, myös eläimet kärsivät meidän toilailuistamme (esimerkiksi ilmastonmuutos) se ei ole syy jatkaa samaan rataan ajatelemalla "ihan sama, me kuolemme muutenkin". Joo, me kuolemme vaikkei maapallo tuhoutuisikaan, mutta silloin emme anna jälkipolville edes mahdollisuutta yrittää elää. Ainakaan onnellisesti. Joten nyt herätys! Älkää maatko kotona tuijottelemassa kattoon, jos teillä on mahdollisuus tehdä jotain. Ei kai nyt, hyvänen aika, raha voi olla rakkautta, jälkipolvia ja maailmankaikkeutta tärkeämpi asia!

Ja kaikille teille ihanille kirjoittamisesta innostuneille blogin vakiovieraille tiedoksi, että mietin kyllä kuuluukohan tämä teksti tänne. Sitten kuitenkin tajusin, että tämän asian pitäisi koskettaa kaikkia, eikä ole paikkaa, minne tämä teksti ei kuuluisi.

Toivottavasti tämä pisti teidät ajattelemaan. Olen puhunut, ja nyt on sinun vuorosi ilmaista mielipiteesi joko omassa blogissasi tai kommentti-boxissa. 


4 kommenttia:

  1. Ihmiselämä on mielenkiintoista keinahtelua individualismin ja kollektivismin rajamailla. Nuorallatanssia, jossa jokainen askel horjauttaa tasapainon aina toiselle puolelle, hetkellisesti.

    Ja auttamisesta. Jokainen ihminen voi auttaa muita, oli sitten tekemässä itse jotakin vaikkapa vapaaehtoistyössä, lahjoitusten kautta - tai ihan niinkin yksinkertaisesti kuin ystävällisyydellä. Hymy ja ystävälliset sanat voivat pelastaa toisen ihmisen päivän, parhaassa tapauksessa kulkeutua eteenpäin ja pelastaa jonkun toisenkin. Näitä vapaaehtoislääkäreitä on myös hyvin outoa syyllistää tekemisistään, koska tuskinpa he nyt tahallaan ovat aiheuttaneet leviämisen. Ja eikös jossain ollut vielä juttua siitä, että ohjeistuksen suojapukujen riisumiseen ovat olleet puutteellisia?

    Ihminen on taistellut luontoa vastaan jo satoja vuosia, ja ois hienoa joskus nähdä se päivä, jolloin ihminen ei taistelis sitä vastaan, pitäis sitä vihollisenaan ja vieraantuis siitä enempää kuin on jo, vaan eläis sen rinnalla, osana sitä. Henkilökohtaisesti en näe huonona asiana, vaikka ihmisen aika maapallolla ois ohi. Ei se vielä sitä ole, mutt kyllä ne jossain seuraavien parin sadan vuoden aikana varmaan ne populaatiokäyrän huiput tulee olemaan, kun tila alkaa loppua ja kantokyky pettää. Liikaa ihmisiä, liian vähän ruokaa ja tilaa. Meijän lajin ongelma on, ettei me sopeuduta. Me sopeutetaan ympäristöämme meihin sen sijaan, että sopeuduttais siihen. Toisaalta sen takia me myös selvitään. Mutt kuinka pitkään voi sillä tavoin selvitä? Miks meijän edes pitäis selvitä? Ihminen on ravintoketjun huipulla, mutta silti eläin muiden joukossa. Yhden lajin sukupuutto voi olla todella suuri menetys ekosysteemille, mutt kuinka suuri trauma ois ihmislajin menetys?

    Oli miten oli, täällä me ollaan yhä ja kyllä tää laji vielä hetken säilyy. Mutt kuinka pitkään ja millä tavoin - taistellaanko me yhä luontoa vastaan omassa mielikuvituksemme pelissä, vaiko kenties sopeudutaan elämään sen rinnalla? Mua kiinnostaa ihan sietämättömän paljon ihmiskunnan tuho. Mihin me lopulta kuollaan? Pandemiaan tuskin, liikaa variaatiota ja ympäristötekijöitä, että yks tietty tauti - edes virus - vois tappaa kaikki ihmiset. Ympäristön takia? Ilmastonmuutos ja sen mukanaantuomat katastrofit ja biomien muutokset? Paljon todennäköisempää. Ihminen ei kuitenkaan sopeudu kovin nopeasti. Miettii vaikkapa riisiä, maissia ja vehnää, jotka on kautta maailman hyvin käytettyjä ravinnonlähteitä - suuri osa näistä vielä samaa lajia. Monet tuholaishyönteiset erikoistuvat vain tiettyyn lajiin, ja näiden leviäminen voisi olla hyvin tuhoisaa ruokatilanteen kannalta. Säät ja ilmastonmuutos pätevät tähän myös. Toki geenipankeissa on tallessa muitakin lajeja, mutta niiden levittäminen ja idättäminen puolestaan vie taas aikaa - puhumattakaan siitä, kuinka laajalle alueelle se pitäisi tehdä.

    Yksi mielenkiintoinen, vaikkakin todella epätodennäköinen, näkökulma lajimme tuhoon on vapaaehtoinen sukupuutto. Vapaaehtoinen lapsettomuushan on yleistymässä. Jos, näin hienosti spekuloiden, tämä ilmiö laajenisi ja vähitellen ihmislaji vain supistuisi määrällisesti. Kuin suppilo; aluksi on paljon, lopulta on vähän. Jos yksilöitä on tarpeeksi vähän, ei elinvoimaisen lajin säilyminen ole mahdollista kovinkaan pitkälle tulevaisuuteen, koska geeniaines on liian samankaltaista, kun lisääntymiskumppanit ovat sukua toisilleen. Vähitellen sitä sitten vain kuoltaisiin, kun eläviä ja/tai terveitä jälkeläisiä ei määrällisesti enää syntyisi tarpeeksi. Mutt aika jossittelua tosiaan, itse vain koen jännäksi ajatukseksi. :D

    Mielenkiintoinen teksti, kiitos siitä ja sen herättämistä ajatuksista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lisättävää. Mielenkiintoisia ajatuksia ja hienosti kirjoitettu!

      Ja pakko vielä mainita, että tämä oli ehkä pisimpiä kommentteja, joita olen koskaan blogilleni saanut. :D Joka on siis ainoastaan hyvä asia, lisää näitä! :)

      Poista
  2. Jees!! Itse aloin auttamaan maapalloa ryhtymällä kasvissyöjäksi, koska kasvisruuan valmistaminen synnyttää noin 90% vähemmän päästöjä kuin eläinperäisten tuotteiden valmistaminen ja tuottaminen :) Siinä helppo keino jokaiselle vaalia maapalloamme!! :))

    Ja niin, totta se on, että kyllähän meidän länsimaalaisten on helppo ajatella että antaa sen ebolan nyt vaan hoitaa siellä afrikassa tämä ylikansoitus ongelma pois.. Mutta eihän se tietenkään ole inhimillisesti oikein. Oikea tapa olisi saada ehkäisyvalistus sinne Afrikkaan ja parempi asema naisille jotta voivat itse päättää siitä, montako niitä lapsia haluaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnioitan kaikkia kasvissyöjiä ihan hurjan paljon! Muun muassa äitini on sellainen. Olen kyllä harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä, mutta syystä tai toisesta en ole sitä tehnyt... Ehkä sitten joskus. Onneksi äitin luona, eli joka toinen viikko, ei sitten pahemmin sitä lihaa tulekkaan syötyä. Ja eihän kaikkien täysin vegaaneja tarvitsekaan olla, jokaisen olisi kuitenkin syytä välillä miettiä, ottaisiko sittenkin sen kebabpitsan tilalle kasvisvaihtoehdon. :)

      Ja on se kyllä oikeasti kamalaa, kuinka me ihmiset olemme hirveitä! Apua kyllä yritetään sinne kehitysmaihin viedä, mutta liian moni pelkää edelleen sitä, että itse sairastuu, kuin ajattelee, kuinka karseat olosuhteet siellä Afrikassa oikeasti on!

      Poista

Kommentit ilahduttavat aina ja siksi pyrinkin vastaamaan kaikkiin. :)