lauantai 25. lokakuuta 2014

Maailma on sekaisin

Ebola, Ukrainan kriisi, luonnonkatastrofit... Mitä vielä? Maailma taitaa olla sekaisemmin kuin koskaan.

Tuntuu kamalalta kuunnella, kun ihmiset täällä Pohjoismaissa sanovat Ebolasta, että tämä nyt vain on maapallon tapa selviytyä, tappaa osa väestöstä. On karseaa, kun ihmiset valittavat siitä, kuinka vaapaehtoislääkärit ovat Afrikasta palattuaan "riekkuneet" ympäri kaupunkia ja tartuttaneen heillä myöhemmin todetun Ebolan siten muihinkin. Eivätkö ihmiset ymmärrä, että vaapaehtoislääkärit ovat yksiä niistä harvoista, jotka yrittävät kamppailla virusta vastaan. Eivätkä he ainoastaan koita estää leviämistä, he haluavat myös auttaa niitä, jotka ovat taudin jo saaneet. Minusta tuntuu välillä, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Tekisi mieli huutaa kaikille että luovuttakaa, ei tästä tule mitään! Ihan sama, vaikka kaikki kuolisivat, se olisi vain hyväksi maapallolle. Olen kuitenkin tajunnut, että se olisi väärin. Se ei olisi oikein niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat syyttömiä tähän kaikkeen. Ja varsinkin niitä kohtaan, jotka todella yrittävät auttaa.

Ihmiskunnassa ei ole enää hyvyyttä jäljellä. Ebolaa vastaiseen kamppailuun ei olla saatu kerättyä tarpeeksi lahjoituksia. Kuulostaa järjettömältä, että virus joka on jo tappanut lähes 5000 ihmistä ja tartuttanut tuplasti sen verran (hoitoon hakeutuneita lukuun ottamatta) saa edelleen riehua rauhassaan osittain rahan takia. HALOO MAAILMA! Eikö voitaisi vaikka tehdä niin, että rahasta ei pitäisi välittää. Olisi kohtuullista, että kaikki mahdollinen apu ja energia olisi pakko käyttää. Auttajillehan se kaikki voitaisiin korvata myöhemmin. Ja sitäpaitsi, minulle palkaksi riittäisi jo pelkästään se, että olisin ollut mukana pelastamassa tuhansia, jopa miljoonia ihmishenkiä. Mutta minkäs sille voi, että raha ja ahneus pyörittävät maapalloa, eikä rakkaus. 

Uutisista, joissa kerrotaan vapaaehtoislääkäreistä tai Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä, tulee väkisinkin huono omatunto. Tuntuu itsekkäältä ja pinnallisesta ajatella, kuinka minä vain nyhjötän kotona ja pelkään Ebolan Suomeen leviämistä, kun toiset vaarantavat oman terveytensä auttaakseen kuolemansairaita potilaita, kaukana kotoa, usein täysin vieraassa maassa. Vaikka tiedän, ettei minusta vielä paljoa apua voisi ollakaan, on syyllinen olo. Kun vain keksisin sen keinon, jolla voisin auttaa. Sellainen on pakko olla. Ihan pakko. 

Eikä Ebola ole edes ainut ongelmamme. Maapallo on tällä hetkellä täynnä kriisejä, jotka oltaisi voitu välttää ilman ahneutta ja itsekkyyttä. Sotia on joka puolella. Mitä väliä, jos jollain toisella on eri uskonto kuin sinulla? Mitä väliä, kuka jonkun järven omistaa, jos kaikilla on hyvä olla?

Vaikka luonto yrittää tällä hetkellä kaikin keinoin todistaa, että meidän aikamme maapallolla alkaa olla ohi, sen ei tarvitse olla niin. Vaikka kaikki, myös eläimet kärsivät meidän toilailuistamme (esimerkiksi ilmastonmuutos) se ei ole syy jatkaa samaan rataan ajatelemalla "ihan sama, me kuolemme muutenkin". Joo, me kuolemme vaikkei maapallo tuhoutuisikaan, mutta silloin emme anna jälkipolville edes mahdollisuutta yrittää elää. Ainakaan onnellisesti. Joten nyt herätys! Älkää maatko kotona tuijottelemassa kattoon, jos teillä on mahdollisuus tehdä jotain. Ei kai nyt, hyvänen aika, raha voi olla rakkautta, jälkipolvia ja maailmankaikkeutta tärkeämpi asia!

Ja kaikille teille ihanille kirjoittamisesta innostuneille blogin vakiovieraille tiedoksi, että mietin kyllä kuuluukohan tämä teksti tänne. Sitten kuitenkin tajusin, että tämän asian pitäisi koskettaa kaikkia, eikä ole paikkaa, minne tämä teksti ei kuuluisi.

Toivottavasti tämä pisti teidät ajattelemaan. Olen puhunut, ja nyt on sinun vuorosi ilmaista mielipiteesi joko omassa blogissasi tai kommentti-boxissa. 


torstai 23. lokakuuta 2014

Sulkasatoa

Ensinnäkin haluaisin tehdä selväksi yhden asian. TE OLETTE PARHAITA. Te kaikki, jotka olette pysyneet blogini jäseninä ja jaksaneet aina vain käydä kurkkaamassa, että joko se Samakuu olisi postaillut. Jaksaneet aina vaan, PIIIIIIIIIIITKÄSTÄ postailutauostani huolimatta. Ette ehkä usko tätä, mutta viiden viikon ajan meinasin painaa "julkaise" nappia AINAKIN KYMMENEN KERTAA, mutta en uskaltanut. Aina vain pyyhin ja kirjoitin uudestaan. Ja meinasin julkaista. Ja pyyhin ja kirjoitin uudestaan. Ajattelinkin, että olisi ehkä reilua tulla kertomaan teille, mikä maksaa.

Ensinnäkin, minun vanhempani erosivat ja äiti muutti uuteen paikkaan. Minulla on ollut koejakso. Olen liittynyt Mediatiimiin, joka julkaisee paikallislehteemme kerran kuussa yhden Nuorten sivun. Ensimmäinen sivu julkaistiin tänään (siinä oli meidän esittelymme, Duudsoneiden HP:n haastattelu ja gallup). Olin koko syyslomaviikon reissussa (Koti-Joensuu-Helsinki-Lahti-Koti). Olin syyslomaa edeltävänä viikonloppuna iskän kanssa Kuopion Ikeassa. Ennen sitä äitin kanssa Ikeassa. Olen nukkunut vain vajaat kahdeksan tuntia joka yö (ikäiseni unisuositus 9-10 tuntia yössä, kröhöm). Viikonloput ovat olleet täynnä häslinkiä (sukulaisia, remonttia, reissaammista...). Meidän luokka on koulun kamalin, ja sen takia meille järjestettiin muun muassa ylimääräinen vanhempain-ilta. Kirjoitin arvostelun Haloo Helsingin uudesta levystä heti kun se ilmestyi, mutten julkaissut sitä. Minulla alkoi eilen SULKASADON ILMAINEN  NETTIKIRJOITUSKURSSI. 

Jos et tiedä, mikä on Sulkasato ja olet 9-17 vuotias, ole nyt tarkkana, täältä tulee inffoa.

Tietoa sulkasadostaSulkasato on Nuoren Voiman Liiton verkkokirjoittajakoulu, joka tarjoaa 9-17-vuotiaille maksutonta opetusta koko maahan. Ohjaajina toimivat kirjailijat ja sanataideopettajat. Opetus tapahtuu kokonaan verkossa.
Kurssit koostuvat viikoittaisista kirjoitustehtävistä, ohjaajien henkilökohtaisista palautteista ja yleisestä keskustelusta. Yksi kurssi kestää viisi viikkoa ja ryhmään otetaan noin 20 oppilasta.
Lasten ja nuorten verkkokirjoittajakoulu Sulkasatoa ovat tukeneet Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomen Kulttuurirahasto. - www.sulkasato.fi
Olin haikaillut tälläiselle kurssille pääsystä jo pitkään, ja kun Sulkasadon nettisivuilta bongasin tämän kurssin, olin haljeta riemusta. Toisin sanoen, hain kurssille jo kauan sitten. Ja koska kursseille on aina enemmän hakijoita kuin mukaan mahtuu, yksi henkilö saa osallistua lukukauden aikana ainoastaan yhdelle kurssille. Vaikka käytinkin jo oman kurssini, voin ilmoitella tulevista kursseista myös täällä blogissani, sillä tiedän etteivät monet tiedä koko sivustosta. 

Minun kurssini nimi on Suuntana tarina maailma.
Kurssilla kuljemme polun toiseen todellisuuteen. Askel askeleelta teemme havaintoja ympäristöstä, seuraamme sattumuksia ja etsimme seikkailuja. Viiden viikon aikana tarinamme ehtii käännekohtaan ja ehkä palaamme lähtöpaikkaan? Kurssin tehtävät toimivat pelin tavoin virikkeinä kirjoittamiselle. - www.sulkasato.fi
Ensimmäisenä tehtävänä meillä oli kirjoittaa tarinamme päähenkilöstä. Kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja varmasti jaan sen luomuksia myös teidän kanssanne, mutten vielä. Haluan ensin itsekkin tietää, mitä tästä tulee. 

Mukavaa torstai-iltaa! Lukekaa! Kirjoittakaa! Hengittäkää!

PS. Tähtiin kirjoitettu virhe on iiiiihana kirja <3