maanantai 4. elokuuta 2014

Runoja, runoja ja vielä lisää runoja!

Moikkaheimoikkelispöö!

Kohta arki pyörähtää käyntiin ja on palattava kuluttamaan koulunpenkkiä, ja se tarkoittaa sitä, että kannattaa vielä nauttia näistä viimeisistä aurinkoisista lomapäivistä. "Viimeinen viikko - me eletään se täysillä!" niin kuin neljännellä luokalla kirjoittamani laulun sanat kuuluivat. :)

Mutta nyt itse asiaan. Minä olen muutaman kuukauden tauon jälkeen ruvennut taas kirjoittelemaan runoja. Tai en oikeastaan tiedä ovatko ne runoja, proosaa vai ehkä proosarunoja? Kertokaa, hyvät ihmiset mitä nämä ovat! 

Kaiken pahan alku ja juuri

Loukkaus. Ryöstö. Paha. Hullu. Veri. Pelko. Viha. Tuska. 

Kateus.

Synkkä, niin musta ja hurja. 
Kaiken pahan alku ja juuri.
Epämääräinen musta möykky mahassa. Kaikilla, toisilla pienempi, toisilla suurempi. Joiltakin, se vie hengen. 

Jotain yhtä selittämätöntä kuin rakkaus. 
Mutta yleensä raaempaa, kamalampaa.  

Kateus voi kadottaa kaiken. Jos se ei vie elämää, se vie sen sisällön. 

Kateutta ei voi pyytää anteeksi - se ei ole riita tai tappelu - se jää, sitä ei unohdeta tai sovita. 

Löydät ehkä ihmisen, joka ei ole kateellinen, vaan aidosti iloinen puolestasi. Mutta jos itse olet katkera ja kateellinen - kenelle tahansa - hän ei jää. 

Kateus - siihen ei ole perusteluja, siinä ei voi kukaan auttaa - mutta jos sinä autat muita, jää sulaa. 
Jos sulaa. 

Turha ja hirveä, ruttoakin pahempi, kuin häkä. Sitä ei nää, ei kuule. 

Mutta sen haistaa.  

Turhaa on sanoa: “älä ole negatiivinen, puhutaan nyt jostain vähän iloisemmasta”, kun se on niin. Kateus ei katoa. Ei koskaan. Eikä se kuole nälkään. Koko ajan jossain, koko ajan joku lähipiiristäsi ruokkii sitä.

Se on asia, josta on ainoastaan haittaa. Se on turhaakin turhempi. Ja yhdessä ahneuden kanssa, se on voittamaton. Syy maailman suurimpiin ongelmiin. Ongelmiin, jotka ihmiset ovat kateellisina ja ahneina aiheuttaneet. Ongelmiin, joita ei nähdä. Ongelmiin, joita kukaan ei osaa korjata. Ongelmiin, jotka tuhoavat kaiken. 

Kaikki eläimet ovat kateellisia, katkeria ja ahneita, mutta vain ihmisen tunteista saavat kärsiä kaikki. 

Voiko sille tehdä mitään? Voiko kateudelle, ahneudelle tehdä mitään?

En minä tiedä. 
                       Vaikka minun pitäisi tietää.
                                                                 Vaikka se on minun ongelmani. 
Se on meidän kaikkien ongelmamme. 

Ja sitten teksti, jonka kirjoitin mummolleni hänen 60-v syntymäpäivänään:

Viesti perhoselta

Kaunis pieni perhonen liihottaa luoksesi, laskeutuu olkapäällesi.
Sen kultaiset satumaiset siivet sipaisevat korvanlehteäsi.
Perhoset eivät puhu, mutta silti kuulet, kuinka tuo kaunis olento kuiskaa sinulle viestin:

"Sinä olet jälleen kerran vuoden vanhempi, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa mihinkään. Olet joka tapauksessa aina sinä, ikähän on vain numeroita. Kaikki rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet."

Hetken mietit perhosen sanoja. Iän ei tarvitse vaikuttaa yhtään mihinkään. Sinulla on koko elämä edessäsi. Levität kädet sivuille, annat tuulen riepotella hiuksiasi, kuvittelet, että lennät. Nyt on aika toteuttaa unelmia!

Sellaisia. Kertokaa kommenttipoksissa tai sähköpostilla (samakuu@gmail.com) kaikki kielinerot ovatko nämä proosaa, runoja vai proosarunoja! Kelpaisivatko nämä runokilpailuun? 

Ja hei vielä, jos kirjoitat runoja tai olet kirjoittanut, haluaisin kuulla niitä! Niitäkin voit laittaa joko sähköpostilla osoitteeseen samakuu@gmail.com tai kommenttipoksiin! Parhaan/parhaita runoja julkaisen sitten täällä blogissani. Tai saatan julkaista vaikka kaikki, jos runoja on vain muutama. ;)

Joten eikun runoilemaan! :)

9 kommenttia:

  1. Anonyymi5/8/14

    Laitahan lisää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan varmasti lisää runoja, kunhan saan kirjoitettua! ;-)

      Poista
  2. Anonyymi6/8/14

    Kauniisti kirjoitat. Onko sillä väliäkään miten se pitäisi määritellä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) No eipä sillä sinänsä kamalasti väliä ole, mutta kun olen miettinyt osallistumista runokilpailuun. ;)

      Poista
  3. Oon itekin miettiny että mitä nämä tällaiset runot ovat. En vain osaa vastta kysymykseen :D mutta kauniita ovat!!

    VastaaPoista
  4. Aforismeja taitavat olla :) Ihania. Tai sit proosarunoja ^^ Minäkin kirjoitan nykyisin runoja. Ennen inhosin niitä ja pidin niitä vaikeina, mutta nykyisin ne avautuvat minulle ihan uudella lailla.

    Oot kyllä älyttömän lahjakas :) Ootko lukenut Edith Södergrania? Luulen että tykkäisit hänen runoistaan, niissä on samaa viipyilevää kesäisen iltapäivän lumoa. Ja Miki Liukkosta suosittelen myös lukemaan, mutta sitä suosittelenkin ihan kaikille :) Koska Miki nyt vain on... Ihan paras. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tästä oli mulle oikeasti paljon hyötyä ja onnistuit piristämään päivääni! :D Runot ovat kyllä ihan mahtavia!

      En ollut lukenut Edith Södergrania ennen kuin luin tämän kommentin, mutta sitten luin ja tykkäsin kyllä kovasti! Miki Liukkosen runoja en netistä löytänyt, mutta täytyypä etsiä niitäkin käsiini kun käyn ensi kerran kirjastossa! Kiitos suosituksista! :)

      Poista
  5. Anonyymi23/10/14

    huominenonkaukaan.blogspot.com

    tuolta löytyy jotain mun runoja :) tosin ne on siellä ensimmäisten postausten joukoissa!

    VastaaPoista

Kommentit ilahduttavat aina ja siksi pyrinkin vastaamaan kaikkiin. :)